15.4.2008

Valo ja pimeys

Kuva Prahasta, klikkaamalla suuremmaksi.
Käsittelen aluksi yleisellä tasolla valon ja pimeyden tieteelliset perusteet. Pimeys on valon puutetta. Valolla tarkoitetaan yleisesti sähkömagneettisen spektrin ihmissilmin nähtävää osaa, mutta laajemmin ajatellen valoa on kaikki säteily. Tieteellisessä mielessä täydellistä pimeyttä ei voi luoda, koska aine tuottaa aina jonkinasteista säteilyä. Energiaa, kuten valoakaan ei voi luoda tai tuhota. Energiaa voidaan ainoastaan muuttaa toiseen muotoon. Nähtävän valon spektrin ja lämpötilan muuntumista kuvaa hyvin palamisen värin muutos kuumetessa: kuumennettaessa rautaa sen väri muuttuu punaisesta valkoiseksi. Kaasupolttimen liekki etenee valkoisesta vielä siniseksi.

Nyt metafyysiselle tasolle. Yleisimmät vertauskuvat pimeydelle ovat tietämättömyys, pahuus yms. negatiiviset adjektiivit, kun taas valkeudella kuvataan puhtautta, tietoa ja valaistumista. Yksinkertainen selitys vertauskuvastoon on se, että pimeässä ihminen ei näe, jolloin paha voi kätkeytyä pimeään, ja tehdä toimiaan salassa. Asia ei ole kuitenkaan vielä tällä selvitetty. On nimittäin lopultakin niin, että Absoluutti on (ainoassa) täydellisessä pimeydessä. Myös Raamatussa Jumala luo valkeuden vasta maan ja taivaan jälkeen. Valoa on pidetty yleensä Logoksen (=Kristuksen) vertauskuvana. Kuitenkin kun pidetään siitä kiinni, että Absoluutti ei itse luo mitään, vaan siitä voi ainoastaan emanoitua, on valokin vasta Logoksen luoma (ja aurinko = tämän aurinkokunnan Logoksen ruumis). Voidaan ajatella, että ennen luomista oli ilmenemätön Logos, ja ilmennyt Logos emanoituisi sidokselliseksi ilmenneeseen eli luotuun maailmaan. Pyhän Hengen symbolina toimiva tuli on myös valoon sidottu. Maan luominenhan ennen valoa ei ole mitenkään ristiriidassa alkuräjähdysteorian kanssa, koska alussa on ollut äärettömän tiheä piste, joka on räjähtänyt ja siten synnyttänyt valon. On kuitenkin syytä muistaa, että Absoluutti pysyy edelleen täydellisessä pimeydessä, jossa ei ole valoa. Vaikka kokonaisuus voi tuntua ristiriitaiselta, ei se sitä ole. Ilmenneen luomakunnan on nimittäin ensin laskeuduttava emanoituessaan valon spektrissä alas asti (ei kuitenkaan täydelliseen pimeyteen, koska se ei ole mahdollista, muutoinhan monadi palaisi Absoluuttiin ilman askensiota!), ja lähdettävä nousemaan spektrissä ylöspäin kohti lisääntyvää valkeutta. Tässä vaiheessa on syytä muistaa, että näkyvä valo on ainoastaan ihmissilmän rajoitusten alainen. Kuten valo muuttuu ihmissilmälle näkymättömäksi noustessaan spektrissä, katoaa myös ihmisen sidoksisuus aineeseen noustaessa kehityksessä ylemmäs. Kuten Hegel on asian ilmaissut, on aineen substanssi paino, ja hengen vapaus. Näin ollen Absoluutille on välttämätöntä olla täysin pimeydessä, jotta se olisi täydellisen vapaa, samoin kehitysasteita on ihmissilmän aistien jälkeenkin. On siis erotettava "alempi pimeys" ja "ylempi pimeys", riippuen monadin evoluution vaiheesta, onko sen suunta ylös vai alassuuntainen. Näin käy siis pyhien kirjojen symboliikka ymmärrettäväksi ja ristiriidattomaksi luonnon tosiasioiden kanssa.

Lienee välttämätöntä huomauttaa lopuksi, että en tarkoita hengen spektrillä materiaalisin mittausvälinein mitattavaa elektromagneettista spektriä. Jos näin olisi, olisi astraalisen & hengen ulottuvuuksienkin mittaaminen ja havainnoiminen tieteellisin instrumentein mahdollista. Vertauskuva on kuitenkin toimiva vastaavuuksien periaatteen mukaisesti. Vaikka teoriat koskien pimeää ainetta ja pimeää energiaa ovat vielä epävarmalla pohjalla, löytyy niillekin metafyysiset paikkansa. Pimeä aine (=ei emitoi valoa, mutta omaa kuitenkin painovoiman) sopii kivikuntaan. Onko pimeä aine sitten involuution päätepysäkki, vai vaihe ennen valautumista emitoivaan materiaan lienee näkökulmakysymys. Vastaavuuden periaate toteutuu molemmassa tapauksessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti