Vanhassa liitossa (Melkisedekin liitto) ihminen pyrki muuttumaan ulkoa sisäänpäin rituaalien, käskyjen ja ohjeiden noudattamisen kautta. Myös ihmisen hyvyyden mittari ei ollut niinkään ajatuksissa, kuin teoissa. Koko järjestelmä perustui Lain noudattamiseen, ja myös sen rikkomisesta seuraaviin rangaistuksiin. Järjestelmä oli tuskallinen ja ”epäinhimillinen”, mutta toki toimiva sikäläisessä kehitysvaiheessa. Myös siinä järjestelmässä ihmisen oli mahdollista selvittää pahan ongelma, mutta vanha liitto ei tavallaan järjestelmänä kasvattanut siihen tehokkaasti. Ihmiset olivat hyvin rajoitettuja toimimaan vain omissa kasteissaan.
Uudessa liitossa (Kristuksen liitto) pyhitys tapahtuu päinvastoin sisältä ulospäin, sydämen muutoksesta seuraa ulkonainen muutos. Uudessa liitossa rituaalien ja sääntöjen merkitys ei ole enää oleellinen, koska niiden merkitys on ymmärretty sisäisesti. Hyvyyden mitta ei ole niin ehdoton ulkoisista seurauksista, koska oleellisempaa on sydämen asenne. Vaikka vanhan liiton järjestelmät toimivat vielä maailmanuskontoina suurella kannatuksella, ovat niidenkin kannattajat metafyysisessä mielessä jo uudessa liitossa, vaikka eivät sitä itse tunnustaisikaan. Myös monet kristityt toimivat edelleen vanhan liiton järjestelmän periaatteiden mukaisesti, vaikka nimellisesti tunnustavatkin uutta liittoa. Oikeustajussa vanha ”silmä silmästä etc.” ajattelu on hyvin syvään uurtunut, vaikka ohje onkin kumottu jo 2000 vuotta sitten ainakin kristityille riittävän auktoriteetin toimesta. Uusi liitto järjestelmänä on ehkä kirjaimessa vaativampi. Enää ei riitä, että asiat näyttävät hyvältä, vaan niiden on myös sisäisesti oltava hyvin. Toisaalta epäonnistumista ei tarvitse enää pelätä samalla tavalla kuin vanhassa liitossa, joten oppiminen on tehokkaampaa.
Vanhaa liittoa leimaa siis "oikeus", ja uutta liittoa "rakkaus". Liitot eivät kuitenkaan ole toistensa vastakohtia, eli uusi liitto ei ole epäoikeudenmukainen, eikä vanha liitto ole yhtä kuin viha. Painotukset tekevät niistä leimaavia. Vanhan liiton oikeutta kannattavien on syytä huomata, että mitä enemmän he oikeutta vaativat, sitä enemmän oikeus tulee myös heitä itseään tuomitsemaan. Tähän sisältyy katkeroitumisen ansa. Uuden liiton yksi ansa on vääränlainen vapauden käsittäminen. Uusi liitto ei ole nimittäin mikään vapautus vastuusta, vaan päinvastoin vastuu suurenee tiedon lisääntyessä.
Itse perimmäinen laki toimii kaikille samalla tavalla, eikä sillä ole suosikkeja. Uusi liitto antaa kuitenkin radikaalisti paremman avaimen ja mahdollisuudet elää perimmäisen lain mukaisesti, kuin vanha liitto.
Uudessa liitossa (Kristuksen liitto) pyhitys tapahtuu päinvastoin sisältä ulospäin, sydämen muutoksesta seuraa ulkonainen muutos. Uudessa liitossa rituaalien ja sääntöjen merkitys ei ole enää oleellinen, koska niiden merkitys on ymmärretty sisäisesti. Hyvyyden mitta ei ole niin ehdoton ulkoisista seurauksista, koska oleellisempaa on sydämen asenne. Vaikka vanhan liiton järjestelmät toimivat vielä maailmanuskontoina suurella kannatuksella, ovat niidenkin kannattajat metafyysisessä mielessä jo uudessa liitossa, vaikka eivät sitä itse tunnustaisikaan. Myös monet kristityt toimivat edelleen vanhan liiton järjestelmän periaatteiden mukaisesti, vaikka nimellisesti tunnustavatkin uutta liittoa. Oikeustajussa vanha ”silmä silmästä etc.” ajattelu on hyvin syvään uurtunut, vaikka ohje onkin kumottu jo 2000 vuotta sitten ainakin kristityille riittävän auktoriteetin toimesta. Uusi liitto järjestelmänä on ehkä kirjaimessa vaativampi. Enää ei riitä, että asiat näyttävät hyvältä, vaan niiden on myös sisäisesti oltava hyvin. Toisaalta epäonnistumista ei tarvitse enää pelätä samalla tavalla kuin vanhassa liitossa, joten oppiminen on tehokkaampaa.
Vanhaa liittoa leimaa siis "oikeus", ja uutta liittoa "rakkaus". Liitot eivät kuitenkaan ole toistensa vastakohtia, eli uusi liitto ei ole epäoikeudenmukainen, eikä vanha liitto ole yhtä kuin viha. Painotukset tekevät niistä leimaavia. Vanhan liiton oikeutta kannattavien on syytä huomata, että mitä enemmän he oikeutta vaativat, sitä enemmän oikeus tulee myös heitä itseään tuomitsemaan. Tähän sisältyy katkeroitumisen ansa. Uuden liiton yksi ansa on vääränlainen vapauden käsittäminen. Uusi liitto ei ole nimittäin mikään vapautus vastuusta, vaan päinvastoin vastuu suurenee tiedon lisääntyessä.
Itse perimmäinen laki toimii kaikille samalla tavalla, eikä sillä ole suosikkeja. Uusi liitto antaa kuitenkin radikaalisti paremman avaimen ja mahdollisuudet elää perimmäisen lain mukaisesti, kuin vanha liitto.