Lapsen kaltaisuus

Otin oheisen kuvan leikkipuiston liukumäestä. Kuva laajentaa erinomaisella tavalla aiemmin käsittelemääni portin teemaa lapseuden kautta[1]. Kuvan nivoo teemaan erityisesti portin kaaren sivuilta tunnistettavat Booas ja Jaakin. Portin teema sisältyy lapsi-teemaan kaksinkertaisesti: ensiksi symboli sijaitsee leikkikentällä lasten leikkivälineessä, ja toiseksi portti on aikuiselle ahdas[2]. Jeesus ei suoraan yhdistä ahtaan portin symboliikkaa lasten kaltaisuuden vaatimukseen taivasten valtakuntaan pääsemiseksi, mutta korrelaatio on selvä[3]. Ahtaan portin symboli yhdistyy myös uudestisyntymisen vaatimukseen taivasten valtakuntaan pääsemiseksi, ja tämä luonnollisen syntymän vertauskuva lapsen kaltaisuuden vaatimuksen kanssa yhdistää ahtaan portin luonnollisen synnytyksen symboliikkaan[4].

Lapsen kaltaisuus on siis ehto taivasten valtakuntaan pääsemiseksi. Lapseus voidaan kuitenkin ymmärtää monella tavalla, ja onkin erityisen tärkeää ymmärtää mitä tässä nimenomaisessa yhteydessä lapsen kaltaisuudella tarkoitetaan. Yleinen tulkinnallinen väärinkäsitys on samaistaa lapseus tyhmyyteen. Jos asia ei suoranaisesti Jeesuksen opetuksista tarkennu, niin Raamatun kirjeissä asia tulee selvästi esiin. Lapseudella ei tarkoiteta tyhmyyttä, vaan viattomuutta[5]. On myös syytä havaita, ettei Jeesus pidä kaikkea lapsen kaltaisuutta tavoiteltavana[6].

Mystisesti ja uskonnollisesti neutraalisti ajateltuna lapsen kaltaisuus tarkoittaa kaikista yleisesti aikuisuuteen liittyvistä virhekäsityksistä poisoppimista. Tällaisia virheajatuksia on lukuisia: kunnianhimo, rahanhimo... Lue: mikä tahansa himo tai neuroottinen huolehtiminen asioista, joka estää aidon nykyhetken sekä henkisyyden kokemisen[7].

Kuvassa näkyy portin sisällä olevat portaat[8]. Portin sisällä olevat portaat on osuva huomautus niille, jotka ajattelevat kaiken pyrinnön päättyvän portista sisään pääsemiseen. Jokaisella askeleella henkisellä tiellä on oma merkityksensä, eikä pysähtyneisyyden tilaan pyrkiminen edesauta tiellä etenemistä. Syntymä on vasta alku, syntymästä todellinen kasvu hengelliseen täysi-ikäisyyteen vasta alkaa. Voidaan perustellusti väittää, että ihmisen vapaa tahto aktualisoituu asteittain vasta portin sisäpuolelle pääsyn jälkeen.

Lopuksi todella esoteerinen vitsi: portaiden yläpäässä odottaa liukumäki alas, mutta kaikki on todellakin sen arvoista[9].

___________
[1] Tekstit Minä olen α ja Ω, Vasen ja oikea sekä Ovi valaisevat aihetta jo valmiiksi varsin perusteellisesti. Tämän takia vältän toistamasta tarpeettomasti niissä esitettyjä näkökohtia. Tekstien lukeminen aiheen syventämiseksi on suotavaa.
[2] Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. –Matt 7:13, 14
[3] Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"  Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut. Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. –Matt 18:1-6
[4] Lapsukaiseni, jotka minun jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä, -Gal 4:19
[5] Veljet, älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä. 1.Kor 14:20 vrt. Olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset. -Matt 10:16b Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. -1.Kor 13:11, 12
[6] Mutta mihin minä vertaan tämän sukupolven? Se on lasten kaltainen, jotka istuvat toreilla ja huutavat toisilleen sanoen: 'Me soitimme teille huilua, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsiä, ja te ette valittaneet'. –Matt 11:16, 17 Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. –Matt 13:38 Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. –Room 8:14
[7] Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne? Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset? Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. -Matt 6:26-33
[8] Niin hän näki unta, ja katso, maan päälle oli asetettu tikapuut, joiden pää ulottui taivaaseen, ja katso, Jumalan enkelit kulkivat niitä myöten ylös ja alas. -1.Moos 28:12 Ja pelko valtasi hänet, ja hän sanoi: "Kuinka peljättävä onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti." -1.Moos 28:17
[9] Hyvää vuotta MMXII AD!

Salatieteen metodologia III

William Blake, Newton, 1795.

Kaikkea pitää voida –ja tulee- arvostella, kuten edellisessä tekstissäni mainitsin. Keskityn tässä tekstissä kyseenalaistamaan sekä tarkentamaan mahdollisesti yleisesti teksteistäni syntyviä tiedon intressiä kohtaan syntyviä käsityksiä. 

I

Koska tekstini luokittuvat melko selvästi länsimaisen esoterian piiriin, on kyseisessä metodologiassa itsessään omat heikkoutensa (verrattuna esim. itämaiseen Zenbuddhalaisuuteen, joka pohjautuu melkolailla toisentyyppiseen metodologiaan). Länsimaisessa lineaarisessa ajattelutavassa asiat pyritään ymmärtämään käsitteellistämisen ja sanoilla ymmärtämisen kautta. Tällainen toimintatapa on tietyin rajoituksin käyttökelpoinen silloin, kun halutaan esittää ajatuksia toisten ymmärrettäväksi. On kuitenkin ymmärrettävä, että kirjoitetun sanan kautta:

A) Alkupeäräinen idea välittyy usein epätäydellisesti sanalliseen muotoon
B) Sanalliseen muotoon kirjoitettua ideaa tulkitsevalla lukijalla on omanlaisensa linssit tekstin ymmärtämiseksi

Tästä seuraa se, että tekstien kirjoittajan ideamaailma ei välity teksteihin puhtaasti, ja toiseksi lukijan omat linssit muuntavat tekstin omanlaiseensa ideamaailmaan. Esittämäni asiat sanojen ongelmallisuudesta ovat melko varmasti useimmalle lukijoille tuttuja, mutta korostan siitä huolimatta tästä seuraavaa johtopäätöstä: kaikki teksteissä esitetyt asiat on syytä punnita harkiten.

II

Tekstien ja niistä seuraavien diskurssien ympäristö ei edusta todellisen elämän kannalta välttämättä mitään relevanttia asioiden todellisesta tilasta. Tämä olisi syytä ymmärtää erityisesti internetin aikana, kuin myös vanhempia kirjallisia lähteitä tutkittaessa. Kuka tahansa voi esittää mitä tahansa roolia tekstuaalisessa muodossa, mutta se ei välttämättä indikoi lainkaan todellisen eletyn elämän kanssa.

III

Koska jokaisen monadin sisäinen pyrintö on omakohtaiseen totuusympäristöön sidottu, pitää korostetusti ymmärtää, että kunkin yksilön kamppailu ja kehitys tapahtuu todellisessa, epälineaarisessa todellisuudessa joka on irrallaan tekstuaalisesta ympäristöstä. Näin ollen länsimaisen esoterian keinoin esitetyt teoriat (symbollit, kaaviot, teoriat jne.) ovat korkeintaan tienviittoja ja pahimmillaan eksyttäviä ansoja.

IV

Tietämisen nöyryyden tunnustaminen on totuutta etsittäessä jokahetkinen haaste. Minun on voitava tunnustaa, että saatan olla vilpittömästi väärässä jokaisen löytämäni totuuden suhteen. Tämä pitää voida tiedostaa, ja siitä huolimatta pitää löytyä tahtoa jatkaa Tiellä kulkemiseen. Erityistä varovaisuutta pitää kohdistaa ihmisiin, jotka väittävät löytäneensä totuuden:
”Jos kohtaat tielläsi Buddhan, tapa hänet.”

V

Soveltaessani sisäistä pyrintöä kristilliseen traditioon (tai mihin tahansa muuhun vastaavaan) sisältyy käsiteltäviin symboleihin ja arkkityyppeihin äärimmäisen vaihteleva tulkinnan spektri. Pyrin määrittelemään käyttämäni arkkityyppien merkitykset, mutta siitä huolimatta on tiedostettava, että lukija melko varmasti säilyttää oman tulkintansa sanojen merkityksistä, jolloin tahtomani merkityssisältö korvautuu lukijan omalla tai nämä sekoittuvat keskenään. Symboleilla on myös vahvasti situationaalinen merkitys, jolloin pitäisi ymmärtää mitä mikäkin asia tarkoittaa missäkin asiayhteydessä. On toki avartavaa tehdä tietoisia merkitysvaihtoja, jolloin asioihin aukeaa uusia näkökulmia.

VI

En väitä tietäväni absoluuttista totuutta, enkä väitä voivani osoittaa kenellekään muulle sopivaa tietä totuuden löytämiseksi. Jokaisen ihmisen on määriteltävä itse oman elämänsä suunta sekä tarkoitus. Kukaan ei voi tehdä sitä toisen puolesta. Olen maininnut asiasta jo aiemmin, ja korostan vielä, koska kirjoitusteni esitystavan huomioiden tämä saattaa unohtua.

VII
Lukija saattaa edellä mainituista ongelmista huolimatta saada teksteistä hyötyä omalla tiellään. Tämä argumentti oikeuttaa blogin olemassaolon.

Asiasta löytyy varmasti lisää puolia, joita ei tule mieleeni esittää tässä. Tämä ei ole kuitenkaan vastuun vapautuslauseke: epäilemättä minä sekä tulkitsija ovat vastuussa omalta osaltaan tässä esitetystä interaktiosta, suuremmalta osin kuitenkin minä [1]. Lukijan on kuitenkin syytä ymmärtää, että en esitä teksteissäni mitään, mitä edellyttäisin lukijan epäilemättä omaksuvan. Samoin toivon jokaisen lukijan aika ajoittain kyseenalaistavan oman maailmankatsomuksellisen kehityksensä metodologisen (ja muun) puolen.

____________________

[1] Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion. Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa. -Jaak 3:1,2

Uskontokritiikin kritiikki

Albrecht Dürer, Melancholia I, 1514.

Laadin lyhyen vastineen Aamulehdessä julkaistulle Jerry Coynen uskontokritiikille. Nykyajan skeptiselle ateismille on tyypillistä hyökätä uskonnollisen ajattelun karkeimpia virheitä vastaan, ja antaa samalla ymmärtää että ongelma on yhteinen kaikelle hengelliselle ajattelulle. Kritiikki sinänsä on perusteltua, mutta se on epärehellistä ja epätarkkaa niputtaessaan yksittäiset havainnot kaikenlaisen uskonnollisuuden ongelmaksi.

 1 Uskonto on ongelma.

”Olen hieman pettynyt siitä, että pelkkä tosiasioiden esittäminen ei riitä silloin, kun evoluutioteoria on ristiriidassa ihmisten ennalta omaksutun uskonnollisen maailmankatsomuksen kanssa. Suuri osa yhdysvaltalaiskouluista tekee varsin hyvää työtä biologian opetuksessa. Mielestäni uskonto, ei tietämättömyys, on tässä se todellinen ongelma. Siksi olen ryhtynyt myös uskontokriitikoksi.”

Ongelma on tarkemmin määriteltynä valmiiden mallien kyseenalaistamattomuudessa. Tieteen uusimpien havaintojen sulauttaminen myyttisten eettismoraalisten konstruktioiden osaksi ei ole itsessään ongelma. Argumentin kritiikki rakentaa kuitenkin virheellisesti sillan yksittäisen epäkohtien kautta kaikkien uskontojen kritisoimiseksi. Uskontokritiikin sijaan hedelmällisempää olisi tehostaa kriittistä ajattelua ylipäänsä siellä missä sitä puuttuu.

2 Uskonto ei löydä totuutta.

”Ihmiset vihaavat aina toisiaan etnisen taustan tai maantieteen vuoksi, mutta uskonto on yksi maailman suurista erottelevista voimista. Uskonnot eivät voi löytää totuutta, koska ne esittävät yhteensopimattomia väitteitä, joista parhaimmillaan yksi voi pitää paikkansa. Mielestäni kaikki ovat väärässä.”

Väite on totta eksoteerisessa mielessä, koska uskonnot nivoutuvat kiinteästi kulttuurisiin kehitystarinoihin. Kuitenkin esoteeriselta kannalta kaikkki uskonnot todistavat samasta: ihmisen tahdosta nähdä se, mitä silmillä ei voi nähdä ja nousta sinne minne vain Henki voi nousta. Uskontojen hajanainen kuvakieli ja aikaan sidottu symboliikka asettaa toki haasteensa uskontojen yhteisen sanoman löytämiseksi, varsinkin kun jo uskontojen sisällä olevat tulkinnat eroavat suuresti toisistaan.  

Toisaalta jos totuudella tarkoitetaan absoluuttista totuutta, voidaan väite laajentaa koskemaan kaikkea ihmisen hahmottamaa tiedon metodologiaa, oli se miten tieteellistä tahansa. Käsittääkseni kaikki tieteelliset metodit tiedostavat toimivansa saman hermeneuttisen kehän lainalaisuuksien mukaan, jolloin uskonnon rajoittuneisuus ei ole itsessään mikään erityisongelma. Näin ollen kriitikon olisi otsikon mukaan tunnustettava myös, ettei tiede löydä totuutta. Inhimmilliset pyrinnöt etsiä totuutta vain lähestyvät sitä.

3 Totuuteen on vain yksi tie.

”Tiede, laajasti määriteltynä empiiristen havaintojen ja järkeilyn yhdistelmä. Richard Feynmania lainatakseni tiede on paras tapa olla huijaamatta itseämme. 

Uskonto taas on paras itsensä huijaamisen tapa: ihmiset tietävät, mitä haluavat uskoa. Yleensä se opetetaan jo vanhempien toimesta, ja sen jälkeen ihmiset vakuuttavat itselleen sen olevan totta. Ja kun tämä askel on otettu, voidaan omaa totuutta alkaa syöttää muille ihmisille. Pakkosyöttö, ei usko itse, on uskonnon perimmäinen ongelma.”

Tiede ei itsessään määritä, miten löydettyyn totuuteen pitäisi suhtautua. Niinpä yllä mainitun perusteella "tieteellinen ihminen" voi valita moraaliseksi pohjakseen mitä tahansa sosiaalidarwinismin ja humanismin väliltä. Tämä ei riitä, ihmisessä on psyykkis-materialistisen ulottuvuuden lisäksi hengellinen ulottuvuus, johon tiede ei ylety. On mahdotonta rakentaa maailmankatsomus pelkän tieteellisen datan varaan. 

Allekirjoitan kritiikistä loppulauseen, mutta jälleen kerran yksittäisestä väistettävissä olevasta ongelmasta vedetään turhan laajoja linjauksia. Päinvastoin kun kirjoittaja, väitän itse että totuuteen on monta tietä. Ylipäänsä yhden tien kannattajat kalskahtavat fundamentalisteilta, eikä asiaa korjaa se että kirjoittaja on tiedemies.

4 Tiedekään ei tiedä kaikkea, mutta siitä viis.

”En usko, että koskaan tiedämme miten elämä sai alkunsa. Voimme toistaa sen laboratoriossa, mutta emme olleet paikalla silminnäkijöinä. Mutta väite siitä, että jumala oli kaiken takana, koska emme ymmärrä elämän syntyä... se on aivan sama kuin väittäisi elämän synnyttäjäksi menninkäistä, örkkiä tai lohikäärmettä. 

Väite siitä, että joku jota ei ole olemassa, selittäisi tuntemattoman, ei ole toiminut tieteen historiassa, ja mielestäni se on myös filosofisesti järjetöntä.”

Jumalaa ei tarvita paikkaamaan kykenemättömyyttämme ymmärtää maailman syntyä. Päinvastoin, Absoluutin tunnustaminen selittää tieteen selittämien mekanismien taustalla vaikuttavia voimia. Näin ollen usko Jumalaan täydentää sitä tietoa, minkä tiede tuottaa. Mikäli (ja kun) Jumala on tieteelle (tai tiedemiehille) ongelma, ei maailman syntyä ole hengelliseltä kannalta mitään ongelmaa tutkia huomioimatta sitä.

5 Uskontokritiikki ei ole vain taistelua evoluutioteorian puolesta.

”Evoluutio on ammattini, mutta sen hyväksyminen ei ole niin tärkeää kuin esimerkiksi afgaanityttöjen oikeus käydä koulua ilman, että joku heittää happoa naamalle.”

Tottakai toisten vahingoittamista uskonnon varjolla tulee vastustaa. Samoin tulee vastustaa ateististen järjestelmien väkivaltaa. Ideologia sorron taustalla voi olla mikä tahansa.

6 Suora uskontokritiikki ei ole ainoa keino.

”Uskonnollisuuden ja sosiaaliturvan välillä on merkittävä korrelaatio. Eräs uskonnollisuuden syy on ihmisten turvattomuuden tunne; silloin on helpompi kääntyä taivaallisen huolenpitäjän puoleen. 

Kun puhun halusta päästä eroon uskonnoista... no joo, mutta siihen on erilaisia keinoja. Voi kirjoittaa kirjan kuten Christopher Hitchens ja Richard Dawkins, mutta voi myös parantaa yhteiskuntaa niin, että tarve uskonnoille vähenee. Tämä on vaihtoehtoinen, vähemmän kova tapa.”

Mikäli uskonnollisuus korreloi turvattomuuden kanssa, on motiivi hengelliseen edistykseen sinänsä itsekästä (vaikka ymmärrettävää). Yhteiskunnan parantamisen tarpeellisuuden myöntää toki uskonnollisetkin ihmiset, joten tässä olisi kaikkia ihmisiä yhdistävä tekijä, toisin kuin erilaisten näkemysten välisellä debaatilla aiheutettu eripura. Viimeaikoina julkisuudessa toteutettujen ateististen ja uskonnollisten kampanjoiden varat voisi kaikin mokomin sijoittaa hyväntekeväisyyteen.

7 ”Militantti ateismi” on hämäystä.

”Viisi vuotta sitten amerikkalaisilta kysyttiin, mitä he tekisivät jos joku tieteen toteennäyttämä asia olisi ristiriidassa heidän uskontonsa kanssa. 64 prosenttia sanoi, ettei uskoisi faktaa.

Mielipiteeni on, että uskonto on ongelma, mutta todisteet tukevat mielipidettäni. Militantti us on taas leima, jolla väheksytään ateisteja. Ei demokraattipuolueen kritisoijia kutsuta militanteiksi republikaaneiksi.”

Epäilemättä noiden 64 prosentin mielipide on heikosti perusteltavissa. Silti edustamastani lähtökohdasta käsin sekä tekstissä kritisoitu uskonnollisuus sekä tekstin kirjoittajan ateismi ovat ”militantteja”, mikäli tällä tarkoitetaan taistelevaa asennetta maailmankatsomusten välillä.

8 Tieteen ja uskonnon ristiriita on todellisuutta.

”Ainoa tapa olla älyllisesti rehellinen uskovainen tiedemies on olla uskomatta mihinkään uskontoon, joka edellyttää jumalolentoa. Erityisesti sellaista jumalolentoa, joka joko loi maailmankaikkeuden tai toimii universumissa nykyhetkellä. Tämä sulkee pois melkeinpä kaikki uskonnot.

Oman määritelmäni mukaan tiede sulkee pois kaiken uskon jumaluuteen tai yliluonnollisiin voimiin, eikä itsensä vakavasti ottava tiedemies voi hyväksyä tuollaisia asioita ilman todisteita. Eikä niitä todisteita ole.”

Tieteen ja uskonnon ristiriita voi vaikuttaa yksilön maailmankatsomuksessa monin tavoin. On myös mahdollista sovittaa nämä keskenään. Itselleni jää epäselväksi, millä tavalla tiedemies on kykenemätön tekemään työtään uskoessaan Jumalaan (siis jos ongelma pidetään vakaumuksen tasolla, eikä lasketa lukuun tiedon manipulointia tai muuta epätieteellistä toimintaa)?

9 Kritiikki on hyödyllistä.

”Sanotaan, että uskonto on tullut jäädäkseen, mutta Länsi-Eurooppa oli aiemmin paljon nykyistä uskonnollisempi, ja asiat ovat näissä maissa tästä syystä nyt paremmin. Jopa Yhdysvalloissa sekularismi on kasvussa.

Ilman jumalia voi selvästikin olla hyvä ihminen, kuten moni ruotsalainen tai suomalainen.

Uskonnon kiihkomielisimmät muodot kuten militantti islam eivät väisty helpolla. Mutta en kritisoisi uskontoa jos pitäisin toimintaani hyödyttömänä.

Näkemystäni voidaan pitää tylynä, mutta ei ole minun vikani, että ihmiset eivät kestä uskonsa arvostelua. Tiedemiehenä en ymmärrä ajatusta, jonka mukaan joitakin asioita ei sovi kritisoida.”

Kaikkea pitää voida –ja tulee- arvostella.

Lähde: Uskonto on paras itsensä huijaamisen tapa, Mikko Pulliaisen artikkeli Aamulehdessä 18.10.2011 Jerry Conen uskontokritiikistä

Väkivalta ja henkinen kehitys II

Kuva otettu budapestiläiseltä hautausmaalta.

Jatkan aiheen käsittelyä kristillisestä näkökulmasta. Pasifismista on tullut joissain piireissä itsestään selvä aksiooma, jota ei voi kyseenalaistaa. Toisaalta länsimainen tapakristillisyys sivuuttaa väkivallan ongelman turhan pintapuolisesti, jolloin opillinen väkivallan oikeutus vaikuttaa monesti jäävän hengellisten perustelujen ulkopuolelle. Samoin esoteerisissa piireissä esiintyvä tolstoilainen kristillisyys tulkitsee väkivallan ongelmaa melko yksipuolisesti.

Oma ratkaisuni väkivallan ongelmaan on tiivistetysti (sekä valtion että yksilön tasolla):
- Aloitteellinen hyökkäys on väärin
- Puolustus on useimmiten oikeutettua, mikäli muita keinoja väkivallan estämiseksi ei ole / kaikki muut keinot on jo käytetty
- Heikomman puolustaminen on velvollisuus
- Vahingoittavasta itsepuolustuksesta pitää pyrkiä mahdollisuuksien mukaan pidättäytymään
- Kaikessa on oltava taustalla vähimmän haitan periaate

Periaate takaa mahdollisimman stabiilin rinnakkaiselon, pasifismi taas luo voimasuhteiden epätasapainoa. Periaate ei luo tyhjästä lisää väkivaltaa, vaan pyrkii vähentämään sitä, toisin kuin pasifismi luo puitteita toisten väkivaltaiselle käytökselle. En kuitenkaan pureudu tässä sen enempää puolustavan väkivallan oikeutukseen, vaan siirryn käsittelemään Kristuksen suhdetta puolustavaan väkivaltaan.

Jeesuksen vihasta pidättäytymisen opetukset lienee yleisin argumentti väkivallan vastaisuudelle, eikä niitä omassa kontekstissaan pidäkään vesittää. Väitän silti, että Kristuksessa on selvästi erotettavissa vähälle huomiolle jäänyt soturi-aspekti: paimen. Suuttumattomuuden ja lähimmäisen rakastamisen periaate ovat sinänsä kokonaan oma aiheensa, joten en käsittele niitä tässä tarkemmin. Mainittakoon kuitenkin, että ne kuuluvat kiinteästi hyvän paimenen aspektiin[1].

Symbolisesti Jeesuksen paimenuutta kuvaa hänen itsensä esittämä paimenvertaus[2]. Mainitsemani väkivallan periaatteet istuvat hyvin paimenen periaatteisiin. Käsillä olevan aiheen kannalta vertauksessa mainitut viholliset ovat lampaiden kannalta tappavia, joten paimen (ja ovenvartija) on viimekädessä ainoa lampaita puolustava henkilö. Paimenen puolustustehtävän haasteellisuutta ei pidä väheksyä, kun vihollisiksi mainitaan susien lisäksi varkaat ja ryövärit, jotka tulevat ”varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan”.  Paimenen aseistuksesta yleisimpänä Raamatussa mainitaan sauva ja linko, joskin historiallisilla paimenilla oli muitakin aseita. Vaikka mainitut aseet ovat halpoja ja yksinkertaisia, ovat ne osaavissa käsissä tehokkaita. Hyvän paimenen vastakohtana mainitaan palkallinen paimen, joka ei välitä laumastaan vaan pakenee vaaran uhatessa jättäen lauman vihollisen armoille. Tämänkaltainen paimen rikkoo heikomman puolustamisen velvollisuuden[3]. 

 

Vanhassa testamentissa Jumala sekä hengellinen johtajuus rinnastui paimenuuteen. Uudessa testamentissa Jeesuksen symboliksi lukeutuu paimenvertauksessa sekä paimenen että lampaan rooli[4]. Paimenen soturi-aspektia avaa vanhan testamentin kuvaus Daavidin voitosta Goljatista[5]. Kertomuksessa esille tuleva Herra Sebaot, Israelin sotajoukkojen Jumala, on VT:n sotien takana oleva Jumalan aspekti. Koska Jeesus ei varsinaisesti ottanut kantaa juutalaisen perinteen jumaluuksien puoliin, voidaan niiden ajatella olevan voimassa ainakin passiivisesti myös Jeesuksen opissa. Jeesus ei myöskään tuominnut sotilaita ammattinsa vuoksi missään vaiheessa. Jeesuksen kohtaaman sadanpäämiehen usko oli suurin Israelissa, ja tapaukseen liittyvä opetus oli, että taustat eivät merkitse yhtä paljon kuin intentio[6]. Evankeliumin mukaan myös nimettömäksi jäävä sadanpäämies tunnisti Jeesuksen jumaluuden hänen kuolinhetkellään[7]. Apostolien teoissa  ensimmäisen pakanakristitty Korneliuksen ammatti on myös sadanpäämies[8]. Korneliuksessa ja Jeesuksen kohtaamassa sadanpäämiehessä on henkilöiden sekä opetuksen osalta merkillepantava yhtäläisyys. Tapausten positiivinen sävy huomioiden missään Raamatun kohdissa ei anneta ymmärtää, että sotilaana toimiminen olisi este Kristuksen seuraamiselle[9].

Väkivallan kannalta kantaaottavimmat vaiheet Jeesuksen elämässä ovat lähellä ristiinnaulitsemista. Suurempia yleistyksiä tekemättä on selvää, että Jeesus toimi hyvän paimenen tavoin estämällä seuraajiansa nousemasta sotilaita vastaan hänen puolustamisekseen. Itseuhrauksella hän varmisti seuraajiensa vapauden ja elossa pysymisen. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. –Joh 10:11

___________________
[1] Kristuksen muita aspekteja kastiluokittain: 

Työläinen – puuseppä

Kauppias – Lithargoel, Pietarin ja kahdentoista apostolin teoissa esiintyvä helmikauppias

Sotilas – kuningas (kuningas kuuluu sotilaskastiin)

Pappi – ylimmäinen pappi

Kristuksen esiintyminen kaikissa kasteissa on merkillepantavaa, Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. –Gal 3:28

[2] "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri. Mutta joka menee ovesta sisälle, se on lammasten paimen. Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos. Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä." Tämän kuvauksen Jeesus puhui heille; mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hänen puheensa tarkoitti. Niin Jeesus vielä sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: minä olen lammasten ovi. Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja ryöväreitä; mutta lampaat eivät ole heitä kuulleet. Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne. Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista. –Joh 10:1-13

[3] Huomioi Jeesuksen opetuksessakin ilmi tuleva oikean silmän tuhoaminen: Sitten Herra sanoi minulle: "Ota vielä itsellesi hullun paimenen kapineet. Sillä katso, minä olen herättävä maahan paimenen: hukkaantuneista hän ei pidä huolta, hajaantunutta hän ei etsi, ruhjoutunutta hän ei paranna, pystyssäpysyvää hän ei tue; mutta hän syö lihavien lihaa ja halkaisee niiden sorkat. Voi hullua paimenta, joka lampaat hylkää! Käyköön miekka hänen käsivarteensa ja oikeaan silmäänsä. Hänen käsivartensa kuivettukoon, ja hänen oikea silmänsä soetkoon." –Sak 11:15-17

[4] Sivuhuomautuksena kaksi lampaille vihamielistä Kristuksen symbolia: Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen. –Joh 3:3,  Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: "Älä itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä". –Ilm 5:5

[5] Saul sanoi Daavidille: "Et sinä voi mennä tuota filistealaista vastaan etkä taistella hänen kanssaan, sillä sinä olet nuorukainen, mutta hän on sotilas nuoruudestansa saakka". Mutta Daavid sanoi Saulille: "Palvelijasi on ollut kaitsemassa isänsä lampaita. Jos leijona tai karhu tuli ja vei lampaan laumasta, niin minä hyökkäsin sen jälkeen, löin sen maahan ja tempasin saaliin sen suusta; ja jos se karkasi minua vastaan, niin minä tartuin sen partaan, löin sen maahan ja tapoin sen. Kun palvelijasi on lyönyt maahan sekä leijonan että karhun, niin tuolle ympärileikkaamattomalle filistealaiselle käy niinkuin niille; sillä hän on häväissyt elävän Jumalan taistelurivejä."… ...Mutta Daavid sanoi filistealaiselle: "Sinä tulet minua vastaan miekan, peitsen ja keihään voimalla, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimeen, Israelin sotajoukon Jumalan, jota sinä olet häväissyt. Tänä päivänä Herra antaa sinut minun käsiini, ja minä surmaan sinut, katkaisen sinulta pään ja annan filistealaisten sotajoukon ruumiit tänä päivänä taivaan linnuille ja metsän pedoille; ja kaikki maat tulevat tietämään, että Israelilla on Jumala. Ja koko tämä suuri joukko tulee tietämään, ettei Herra anna voittoa miekan eikä keihään voimalla; sillä sota on Herran, ja hän antaa teidät meidän käsiimme."  -1.Sam 17:33-36,45,46

[6] Ja kun hän saapui Kapernaumiin, tuli hänen tykönsä sadanpäämies ja rukoili häntä ja sanoi: "Herra, minun palvelijani makaa kotona halvattuna ja on kovissa vaivoissa". Hän sanoi hänelle: "Minä tulen ja parannan hänet". Mutta sadanpäämies vastasi ja sanoi: "Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; vaan sano ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee. Sillä minä itsekin olen toisen vallan alainen, ja minulla on sotamiehiä käskyni alaisina, ja minä sanon tälle: 'Mene', ja hän menee, ja toiselle: 'Tule', ja hän tulee, ja palvelijalleni: 'Tee tämä', ja hän tekee." Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: "Totisesti minä sanon teille: en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa. Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa;  mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."  Ja Jeesus sanoi sadanpäämiehelle: "Mene. Niinkuin sinä uskot, niin sinulle tapahtukoon." Ja palvelija parani sillä hetkellä. –Matt 8:5-13

[7] Mutta kun sadanpäämies, joka seisoi häntä vastapäätä, näki hänen näin antavan henkensä, sanoi hän: "Totisesti tämä ihminen oli Jumalan Poika". –Matt 15:39

[8] Apt 10

[9] Toisin kuin rikkaille ja fariseuksille asia esiintyy ongelmallisena.

Piilodogmatismi

Tässä voisi olla vaikka taulukko ihmisen viettämistä ajoista eri taivasmaailmoissa kuoleman jälkeen ammattikunnittain -jätän sen kuitenkin laittamatta.

Viittasin aiemmin Politiikka-tekstissä järjestölliseen dogmatismiin, jota on samalla tavalla esimerkiksi politiikassa ja uskonnoissa. Eksoteerisessa kristinuskossa dogmatismi ei sinänsä tule edes yllätyksenä, mutta esoteerisissa järjestöissä kuten teosofisissa liikkeissä kuvio on korostuneen ristiriitainen siksi, että ohjelmallisesti melkein mitään dogmeja ei pitäisi olla. Opit säteistä, planeettasykleistä, ihmisen prinsiipeistä yms. ovat kaikkien teosofisten järjestöjen ydinteesien mukaan jokaisen itse harkittavissa olevia totuuksia. Kuitenkin mikäli haluaa kehittyä järjestön puitteissa, on käytännössä pakko omaksua lopulta melko pikkupiirteisiä opinkappaleita, joista voisi kuvitella syntyvän väkisin hajontaa mikäli totuutta etsitään aidosti omilla aivoilla. Järjestöjen vakiintuneiden Mestarien oppien kyseenalaistaminen taas voi olla melko haasteellista varsinkin, jos haluaa saada jalansijaa tai jopa uskottavuutta järjestössä. Järjestön vanhoilla katekismuksensa lukeneilla on tietysti jo valmiiksi viralliset vastaukset, ja jos niitä ei ole omaksunut, ei ole vielä riittävän kypsä. Lisäksi opillisten yksityiskohtien sulautumista omaan ajatteluun tapahtuu huomaamatta. Näin ollen on melko mahdotonta erottaa omaa edistystä "lainaedistyksestä". Toki lainaedistykselläkin voi olla puolensa tietyissä kehityksen vaiheissa, riippuen siitä mitkä ovat henkilön kehitystavoitteet.

On melko selvää, ettei esimerkiksi Blavatskyn sisäpiiriin olisi ollut asiaa yhdelläkään  mestarien asemaa -puhumattakaan olemassaoloa- kyseenalaistavalla henkilöllä, oli hän muuten miten kehittynyt olento hyvänsä (tarkoitan tässä nimenomaan teosofisia mestareita). Vastaavasti ervastilaisissa järjestöissä on omat aksioomansa, kuten pasifismi etc. Tietenkin joitain rajauksia järjestöissä on pakko olla, jotta toiminta pysyy järkevissä rajoissa, mutta luulen että melko moni teosofisiin liikkeisiin ydinteesien perusteella innostunut joutuu pettymään havaittuaan pinnan alla olevan piilodogmatismin tai jopa fundamentalismin.

Miten esoteerista opetusta sitten pitäisi antaa? Mielestäni siten, että opetusmenetelmissä on riittävää väljyyttä symbolisesti ja allegorisesti, koska ihmisessä itsessään on tarvittavat avaimet. Vastaavasti eettinen opetus voi olla tarkemminkin määriteltyä, koska etiikalla on helpommin löydettävissä oleva objektiivinen pohja. Mikään järjestö ei voi mielestäni antaa opetusta periaatteella: "reinkarnaation sykli ihmisellä on x,xxx vuotta siinä ja siinä tapauksessa (ja lausumatta jää: "tätähän ei tietenkään sovi kyseenalaistaa, koska tieto on esoteerista")".

Politiikka

Kuvassa budapestiläisen kirkon muistomerkki heidän kokemistaan poliittisista vainoista. Mikäli  sama teos olisi näytteillä neutraalissa tilassa, voisi siitä syntyä toisenlaisia assosiaatioita, kun huomioidaan kirkon itsensä toteuttamat toisinajattelijoiden vainot.

Vaikka kaikki inhimillinen sisältyy etsijän kokemuspiiriin, olen päättänyt jättää poliittisen aspektin pois teksteistäni. Tässä muutamia syitä.

Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Koska politiikka on käytännöllisellä arjen tasolla tapahtuvaa toimintaa, ei se ole erityisen keskeisessä asemassa yksilön kehityksen kannalta. Kollektiivinen askensio menetelmänä on toki mahdollinen, mutta yksilön henkilökohtainen kehitys on dynaamisempaa kuin joukkoon sitoutunut kehitys. Tämä ei tarkoita eristäytymisen ihanteen korostamista, vaan päinvastoin vuorovaikutus  ihmisten välillä mahdollistaa useimmissa tapauksissa täydemmän ihmisyyden toteuttamisen kuin erakkona olisi mahdollista. Varsinainen kysymys politiikan vaikutuksesta kehitykseen on kuitenkin toinen asia. Poliittinen ympäristö voi toki edesauttaa tai vaikeuttaa yksilön sekä yhteisön askensiota, mutta esoteerikkona on periaatteessa yhdentekevää, minkälainen yhteiskunnallinen ympäristö on (haasteiden määrä ja laatu vain vaihtelevat). Toki ajattelunvapautta rajoittava ilmapiiri asettaa käytännöllisiä haasteita Tiellä kulkemiselle.

Poliittiset aatteet ovat uskontojen lailla abstraktioita. Tämä ei ole ongelma niin kauan, kun asian laita tiedostetaan. Molemmilla mainituilla abstraktioilla on kuitenkin  taipumus ottaa yksilöjä ja massoja hallintaansa. Samoin kuin uskontojen dogmit, on puolueiden aatteelliset linjat melko kiveen hakattuja kokonaisuuksia. Samaistumalla tiettyyn uskontoon tai puolueeseen ihminen alkaa huomaamattaan  sulauttamaan aatetta itseensä. Riippuen ihmisen kehityksen asteesta, tällä voi olla joko kehittävä tai taannuttava vaikutus. Poliittiset ideologiat ovat kuitenkin lähtökohtaisesti –johtuen niiden käytännöllismaterialistisesta funktiosta- vain karkeasti ihmisen hengellistä olemusta kohottavia (elleivät jopa taannuttavia).

Poliittiset puolueet ovat omiaan kasvattamaan muuria ihmisten välille. Silloinkin kun poliittinen ohjelma väittää ajavansa ihmisten yhteyden edistämistä, asettuu aatteen polaarinen vastakohta viholliseksi, joka sulkeutuu aatteen ulkopuolelle. Kun ihmiset julistavat jotain poliittista agendaa, ottavat he itseensä leiman, joka määrittää rajan ”meidän” ja ”niiden” välillä. Tämä on ongelmallista erityisesti, kun tajuamme poliittisten ideologioiden (uskontoon rinnastettavan) dogmaattisen luonteen. Lakkaamme näkemästä ihmisen ihmisenä, ja näemme hänet leiman kautta. Poliittisesti aktiivisen ihmisen vaikutelma toisesta värittyy välittömästi hänen saatuaan tietää toisen poliittisen vakaumuksen. Tällainen ennakkoluuloisuus on hengelliseltä kannalta erehdys. Oman ideologian väistämätöntä epätäydellisyyttä ei tunnusteta, vaan pyörä pyörii oman erinomaisuuden ja toisten huonommuuden korostamisen pyörässä. Tämä on eettisesti kestämätöntä, vaikkakin välineellisesti perusteltavissa.

Korostan lopuksi, että tarkoitukseni ei ole vastustaa poliittisia järjestelmiä, vaan korostaa niiden ongelmallisuutta yksilön (ja miksei yhteisönkin) askension kannalta. Arjen tasolla politiikka on välttämätöntä ja tarpeellista. En myöskään väitä, etteikö esoteerikko voisi olla poliittisesti aktiivinen henkilö.

Kuten lukija on ehkä havainnut, olen välttänyt mainitsemasta poliittisten suuntausten, puolueiden ja poliitikkojen nimiä. Samoin olen välttänyt ajankohtaisten ilmiöiden linkittämistä aiheeseen. Toivon mahdollisten kommenttien noudattavan samaa linjaa: tarkoitus on edelleen välttää poliittista keskustelua, kuitenkin yleinen politiikan suhteen pohtiminen maailmankatsomukseen nähden on tarpeellista.

Kuolema

Kuva on otettu budapestiläiseltä hautausmaalta.

Vastaan tässä tekstissä HS:n esittämiin kysymyksiin kuolemasta. Pääsiäisen tienoilla julkaistu artikkeli löytyy tästä.  Aihetta koskien on syytä korostaa poikkeuksellisen paljon tietämisen nöyryyttä: en väitä, että minulla olisi aiheesta kokemuksellista tietoa, jonka nojalla voisin väittää asioiden olevan absoluuttisesti näin. Tämän takia lukijan on syytä pitää mielessä vastausten spekulatiivinen sävy, vaikka vastaukset onkin laadittu yksiselitteisesti.

1) Kuoleeko ihminen kuolemassaan täydellisesti?
Ei. Oikeastaan ihmisessä tuhoutuu lopullisesti melko vähän; ruumis palaa takaisin materiaaliseen kiertokulkuun, henki ja sielu sulautuvat kiinteäksi substanssiksi kuonan palaessa pois. Toisaalta ihmisen uniikki  sen hetkinen kokoonpano purkautuu peruuttamattomasti. Näin tapahtuu tosin elämässä kaiken aikaa. Sielulla on henkeen nähden väliaikainen ja muutoksenalainen merkitys. Ainoastaan henki on ikuinen;  lähtöisin ja olemuksellisesti osa Absoluuttia. Sielun kokoonpano määrittyy paikallisajallisesti.

2) Onko ihmisellä yksilönä elämää kuolemansa jälkeen?
On. Tosin yksilön kokemus itsestään on suhteellinen. Monadin,  Jumalaisen kipinän välitilassa kokema elämä, ja sen tietoisuus itsestään on riippuvainen ihmisen kehitysasteesta. Vähemmän kehittyneellä välitilan tuntemukset voivat vastata helvettiä, kun taas kehittyneen tuntemus vastaa taivasta. Samoin ”elämäksi” koettavan välitilan kokemuksen määrä ja laatu riippuvat suuresti monadin kehitysasteesta.

3) Onko ihmisellä myös henki ja/tai sielu?
On. Henki edustaa Jumalaa, ja sielu ihmisen kokemuksellista historiaa, joka muovautuu elämän aikana.

4) Liittyykö kuolemaan jokin henkinen tai hengellinen mysteeri?
Kyllä.  Kuoleman mysteeri on salattu jo siksi, ettei siitä voida elävien kirjoissa kuin spekuloida.

5) Onko Raamatun kertomusten mukainen Jeesuksen ylösnousemus totta?
Kyllä. Tosin ylösnousemuksen yksityiskohdat jäänevät mysteeriksi. Koska Raamatun kertomuksilla on vahva allegorinen sävy, ovat kertomukset tässä mielessä tosia. Samalla on hyvä tunnustaa, ettemme kukaan tiedä kertomusten historiallisen vastaavuuden astetta.

6) Ovatko taivas ja helvetti olemassa tässä ajassa?
Kyllä. Helvetti on sielun eroa hengestä (=Jumalasta), ja taivas sielun yhteyttä henkeen. Toki kokemusympäristö vaikuttaa kokemukseen, mutta samoin ulkoiset olosuhteet voivat olla maallisen ihmisen näkökannalta nurinkuriset sisäiseen olotilaan nähden (vrt. marttyyrit).

7) Ovatko taivas ja helvetti olemassa kuoleman jälkeen?
Kyllä. Helvetti on monadin kokema kitka sielun, ruumiin ja hengen irtautuessa toisistaan. Mitä enemmän ihmisen tietoisuus on kytkettynä katoavaan ja irtoavaan materiaan, sitä helvetillisempi prosessi on. Vastaavasti katoamattomaan suuntautunut tietoisuus  kokee katoavaisuudesta irtautumisen prosessin taivaallisena Pyhän Hengen tulena.

8) Joutuuko ihminen kuoleman jälkeen tuomiolle elämästään?
Kyllä. Ihmisen kuoltua hänen tekonsa saldo määrittää hänen tulevaisuutensa suunnan. Tuomio on toki vanhahtavan kalsea termi kuvaamaan täydellisen oikeudenmukaista ja tarkoituksenmukaista prosessia.

9) Onko ihmisen kuoleman hetki ennalta määrätty?
Ei. Ihminen määrittää kaiken aikaa teoillaan tulevaisuutensa suuntaa. Tietysti riittävän kehittynyt tietoisuus (kuten Logos) voi ennalta nähdä ihmistä paremmin, minkälaisiin syyn ja seurauksen lopputuloksiin elämä päätyy. Tällöin kyseeseen tulee kuitenkin ennalta näkeminen, ei määrääminen.

10) Onko kuolemanjälkeinen jälleensyntyminen mahdollista?
Kyllä. Henki on ikuinen, sielu väliaikainen. Ihmisen tehtävä on täydellistyä seuraavaan vaiheeseen, eikä se onnistu yhden elämän aikana.

11) Onko ruumiin ylösnousemus mahdollista?
Kyllä. Kuolemassa ihmisen ”sielu-henkiruumis” kohoaa ruumiista ylös viimeiselle tuomiolle. Tämä ei tietenkään koske materiaalista ruumista, joka hajoaa luonnollisesti havaittavilla tavoilla.

12) Onko olemassa aikaa kuoleman ja ylösnousemuksen välissä?
Kyllä. Kuoleman prosessi voi olla kuolemankieltävän persoonan tapauksessa pitkitetty, jolloin ”sielu-henkiruumiin” irtautuminen ruumiista on kokemuksena helvetti, sekä ajallisesti sitä pidempi, mitä itsepäisemmin monadi kieltää kuoleman.

Lukemattomia kirjoja

Kuvassa käyttämäni Raamatun symbolisesti rikas sisäsivu.

Otsikoin tekstin näin, koska voisin kuvitella muidenkin totuuden etsijöiden potevan "kroonista huonoa omaatuntoa" perehtymättömyydestä lukemattomiin (molemmassa merkityksessä) kirjoihin. Lienee yleistä eksoteerikoillakin, ettei kovin moni uskon edustaja ole lukenut uskonoppinsa pääteosta (tai teoksia). Luterilaiset perusteokset (Raamatun lisäksi pieni- ja iso katekismus sekä tunnustuskirjat) lienevät melko tuntematonta materiaalia aktiivisillekin kirkon penkin kuluttajille. Ikään kuin tämä ei riittäisi, Pyhiä kirjoituksia on puhtaimman ymmärryksen saamiseksi luettava aina alkukielellä. Käännökset ja käännösten käännökset sisältävät aina kääntäjän omia tulkintoja, ja alkuperäisen tekstin kielelliset tulkinnan mahdollisuudet rajautuvat ja muuttuvat uuden kielen mukaisiksi.  Etsijä joutuu kuitenkin usein tyytymään erilaisiin käännöksiin, mikäli haluaa tutkia monipuolisesti kirjoituksia. Harvan aika ja omaksumiskyky riittää saavuttamaan valmiudet lukea Raamatun vanhaa testamenttia hepreaksi, uutta testamenttia kreikaksi, Bhagavad gitaa, Veedoja ym. sanskriitiksi, Koraania arabiaksi, Kadotettua paratiisia vanhaksi englanniksi, Jumalaista näytelmää italiaksi, Franciscus Assisilaisen tekstejä latinaksi (joiden ymmärtämiseksi olisi osattava myös Raamatun latinankielistä Vulgataa) ja Kalevalaa suomeksi (melkoinen haaste muille kuin suomalaisille)...

Vanhan testamentin tapauksessa heprean kielelliset erityispiirteet ovat mahdottomia kääntää, koska alkuperäinen numerologinen ulottuvuus katoaa merkkijärjestelmää vaihdettaessa. Äärimmäisten kabbalististen teorioiden mukaan VT:n varsinainen sanoma kätkeytyy näiden numerokoodien taakse, jolloin mikä tahansa käännösversio olisi käyttökelvoton tekstien tosiolemuksen ymmärtämiseen. Myös arabialainen kirjoitustapa on äärimmäisen visuaalista, ja sen kauneutta on ilmeisesti mahdotonta kääntää muulle kielelle. Vastaavat omaleimaiset elementit ovat erottamaton osa kirjoitusten olemusta.

Pyrin itse ymmärtämään kirjoituksia suurina kokonaisuuksina (=tarinoina),  välttäen takertumasta loputtomiin yksityiskohtiin. Siispä itselleni riittää hyvin suomalaiset Raamatun käännökset. Yleisen konsensuksen mukaan vuoden 33/38 käännös on paras. 1776 ja 92 versioissa on kuitenkin myös puolensa ja kannattajansa. Lisäksi Raamattu Kansalle-käännös on tutustumisen arvoinen. En pureudu tässä tekstissä käännösten yksityiskohtiin, tietoa niistä löytyy muualta. Jos käännösten erot tuntuvat hiusten halkomiselta, otan tässä esille yhden todisteen siitä, että käännöksillä on selvästi merkityksellisiä eroja. Esimerkkinä Jes 34:14:

Villikoirat ja sakaalit siellä kohtaavat, villivuohi villivuohta kutsuu. Siellä lepäilee Lilit, öinen velhotar, sieltä hän löytää rauhallisen sijan. -1992

Siellä erämaan ulvojat ja ulisijat yhtyvät, metsänpeikot toisiansa tapaavat. Siellä yksin öinen syöjätär saa rauhan ja löytää lepopaikan. -1932/1938 

Silloin pitää metsän eläimet kohtaaman toinen toistansa, yhden liekkiön pitää toista huutaman; ja kauhiat yölinnut pitää myös siellä asumasiansa saaman ja siellä levon löytämän. -1776

The wild beasts of the desert shall also meet with the wild beasts of the island, and the satyr shall cry to his fellow; the screech owl also shall rest there, and find for herself a place of rest. -King James

etc[1].

Myyttistä Lilithiä kuvattaessa ilmaukset antavat yhdessä hyvän yleisvaikutelman, mutta erikseen luettaessa teksteistä jää melko vaihteleva vaikutelma[2]. Mainittu King James-käännös antaa myös Vasen ja oikea-tekstissä mainituille pylväille lisämääreen kuvaten niitä käsinä, kun taas yksikään kolmesta suomennoksesta ei mainitse pylväiden vastaavuutta käsiin[3].

Tekstin kielen lisäksi kirjoitusten lukemiskokemukseen vaikuttaa myös kirjan ulkoasu (painojälki, materiaalit, kuvitus, ikä). Tietokoneen näytöltä tai kliinisesti painetusta lähteestä lukeminen antaa erilaisen lukukokemuksen, kuin vanhan tyylikkääseen muotoon kootun tekstin lukeminen. Biokustannuksen julkaisema käännös H.P. Blavatskyn Mitä on okkultismi? -kirjoituksesta on hyvä esimerkki luotaantyöntävästä ulkoasusta (keltaiset kannet, teksti vaaleanpunaisella). Huumorintajuinen lukija voi tietysti ajatella, että teos on niin okkulttinen, että se on tarkoituksella tehty mahdollisimman luotaantyöntävän näköiseksi.

Yhtäkaikki, kukaan ei voi edistyä tiellä vain lukemalla, vaan edistyminen tapahtuu -ja se mitataan- käytännön elämässä. Toisaalta Logos on Sana, joten Pyhiä tekstejä ei saa väheksyä. Käytännön painotus teoreettisen pohdinnan ja käytännöllisen sovellutuksen välillä vaihtelee kuitenkin temperamenttikohtaisesti, joten mitään yhteisesti kaikille sopivaa kaavaa ei voida esittää.

_________________
[1] Lisää käännöksiä löytyy Parallel Hebrew Old Testamentista, joka löytyy HTML-bible-linkistä sekä Raamattu-hausta.
[2] Kiinnitetään käännösten vertailussa huomio Lilithiin: 92 - Lilit - Viitataan henkilöön, jonka nimi on Lilit, ja joka kuvataan öiseksi velhottareksi. 33/38 - öinen syöjätär - viitataan öiseen syöjättäreen, jolla voidaan viitata yleiseen tai tiettyyn käsitteeseen. 1776 - kauhiat yölinnut - ei viittaa enää yksilöön, vaan yleisesti monikkoon. KJ - pöllö - Lilithin symbolina käypä viittaus.
[3] And he reared up the pillars before the temple, one on the right hand, and the other on the left; and called the name of that on the right hand Jachin, and the name of that on the left Boaz. -2. Aik. 3:17

Ovi

Kuvassa budapestiläisen kirkon kolkutin.

Jatkoa Vasen ja oikea-tekstiin...

Usein väitetään, ettei keskitietä kulkemalla pelastu. Elämään johtava kaita tie on edelliseen tekstiinikin viitaten nimenomaan keskitie[1]. Kaita tie johtaa Booasin ja Jaakinin välissä olevalle temppelin portille, jota valvoo ovenvartija[2]. Porttien haasteet vaihtelevat, mutta lupaukset totuuden etsijälle takaavat pyrkijän ponnistelut vaivan arvoisiksi[3]. Pyhimpään johtavalle portille pääsy on jo sinänsä haaste: mikäli vaeltajan polku vetää liiaksi vasemmalle tai oikealle, päätyy hän kiertämään temppelin ulkosivua vain huomatakseen tulevansa takaisin lähtöpisteeseen vastakkaiselta puolelta, ellei hän käänny takaisin[4]. Temppelin kiertämistä huonompi vaihtoehto on, että vaeltaja poistuu polkujen eksyttämänä esipihalta takaisin ulos[5]. Dualismin lisäksi toinen keskeinen teema esipihalla on eläinten uhraus[6].

Dualismin avain on ykseys, ykseys on rakkaus, rakkaus on Kristus ja Kristus on tie ja ovi[7]. Pyrkijän päästyä ovesta sisälle ovat eksoteeristen uhrausten ja vastakkainasettelujen haasteet tulleet voitetuiksi.

Oven kolkuttamisen teemaa voidaan lähestyä myös vastakkaisesta perspektiivistä. Ihmisen ollessa temppeli(-n sisällä), koputtaa Kristus pyytäen päästä sisälle[8]. Oven käsite toistuu myös häävertauksissa, joissa Kristus on ylkä ja pyrkijä joko morsian tai viisas/tyhmä neitsyt[9]. Hääteema on keskeistä mystiikan symboliikkaa, ja vastaparien liitto kuvaa hyvin dualismista ykseyteen siirtymistä[10].

________________
[1] Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: "Tässä on tie, sitä käykää". -Jes 30:20
[2] Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos. -Joh 10:3. Sama portti-symboliikka toistuu temppelin esipihan portin kohdalla, kuin myös kaupungin porttien kohdalla. Olen käsitellyt portteja ja ovenvartijoita tarkemmin tekstissä Ristin haaste ja Tähdeksi tuleminen.
[3] Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. -Matt 7:7,8
[4] Aivan oikein sanotaan, että tietyssä pisteessä ääripäät yhtyvät.
[5] Henkiseltä tieltä luopuminen voi tässä tapauksessa johtua väsymisestä loputtomiin vastakkainasetteluihin, joihin esipihan dualistiset kamppailut voivat johtaa. Harhautuminen voi aiheutua myös kiintymisestä eksoteerisiin muotoihin, jolloin hengellinen pyrkimys vain "unohtuu".
[6] Eli ihmisen alemman olemuspuolen kesyttäminen ja synnin ratkaiseminen.
[7] Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. -Joh 10:9. Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. -Joh 14:6
[8] Minä nukuin, mutta minun sydämeni valvoi. Kuule, rakkaani kolkuttaa: "Avaa minulle, siskoseni, armaani, kyyhkyseni, puhtoiseni. Sillä pääni on kastetta täynnä, kiharani yön pisaroita." -Laul.l. 5:2.  Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. -Ilm 3:20
[9] ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat, milloin hän palajaa häistä, että he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle. -Luuk 12:36. Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin. -Matt 25:10
[10] Vrt. Christian Rosenkreutzin kemialliset häät & William Blaken Taivan ja helvetin avioliitto.

Vasen ja oikea

Vasemman ja oikean symboliikka on varsin käytettyä hengellisessä kuvastossa. Yleisin stereotyyppinen käsitys on, että vasen on paha ja oikea hyvä. Näkemys on syntynyt Matt 25:22 jakeesta alkavan vertauksen kaltaisista kohdista[1]. Vasemman ja oikean symboliikka toistuu monesti ihmisen ja Jumalan puolista puhuttaessa (esim. kädet & silmät). Pintapuolinen tulkinta vasemman ja oikean arvottamisesta ei ole kuitenkaan syvällisesti tutkittuna tyydyttävä: ihminen on kokonaisuudessaan Jumalan temppeli[2], jossa kaikilla osilla on tärkeä, vaikka ei yhtäläinen tehtävä. Vastaavasti ihmiset muodostavat yhdessä Kristuksen ruumiin, jossa on edelleen erilaisia jäseniä[3]. Kristuksen ruumiilla voidaan käsittää myös Logoksen hallinnassa olevaa aurinkokuntaa, ja edelleen suurempia kokonaisuuksia.

Vasemman ja oikean käsitteissä törmää usein ristiriitaisiin näkemyksiin, koska vasenta ja oikeaa tulkitaan useasta perspektiivistä: havaitsijasta tai kohteesta käsin[4]. Perspektiivi sinänsä ei ole kuitenkaan näkemyksiä kaatava tekijä, kun asia ymmärretään oikein.

Temppelin symboliikkaan palaten temppelin esipihalla, portin edessä on kaksi pylvästä[5]. Jaakin, joka tarkoittaa perustusta sijaitsee oikealla ja etelässä, ja Booas, joka tarkoittaa voimaa sijaitsee vasemmalla ja pohjoisessa. Oikea ja etelä ovat perinteisiä hyvän symboleja, kuten vastaavasti vasen ja pohjoinen pahan. Jaakin tulkitaan maskuliiniseksi, ja Booas femiiniseksi[6]. Dualismista huolimatta kumpikin pylväs sijaitsee oven edessä, josta pääsee pyhimmän kautta kaikkein pyhimpään. Koska pylväät sijaitsevat temppelin esipihalla, on dualismin ongelma käsillä ensimmäisten haasteiden joukossa tiellä. Täten esipihalle asettuvat eksoteeriset  maailmankatsomukset ovat oikealla paikallaan, ja ykseyden oivaltaminen on ehtona vasta pyhimpään pääsylle. Pyhimpään päästyä vaimenevat temppelin ulkopuoliset myrskyt.

Autuas se ihminen, joka on löytänyt viisauden, ihminen, joka on saanut taidon. Sillä parempi on hankkia sitä kuin hopeata, ja siitä saatu voitto on kultaa jalompi. Se on kalliimpi kuin helmet, eivät mitkään kalleutesi vedä sille vertaa. Pitkä ikä on sen oikeassa kädessä, vasemmassa rikkaus ja kunnia. -San 3:13-16

________________________ 

[1] Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.  

[2] Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? -1. Kor 3:16

[3] Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä; -Room 12: 4,5

[4] Esimerkiksi Booas ja Jaakin kuvataan  ja asetetaan puolilleen yleensä temppelin ulkopuolelta käsin, ja Jeesuksen vasen ja oikea puoli määritellään hänestä itsestään käsin. Molemmissa tapauksissa kuvaus voidaan tehdä toisinkin.

[5] Ja hän pystytti pylväät temppelin eteisen eteen. Pylväälle, jonka hän pystytti oikealle puolelle, hän antoi nimen Jaakin, ja pylväälle, jonka hän pystytti vasemmalle puolelle, hän antoi nimen Booas. -1.Kun 7:21

[6] Täten symboli on yhtenevä idän yin/yang-symbolin ja lännen hermeksen sauvan symboliikan kanssa. Kabbalan sefirapuussa vasemman linjan nimi on kovuus/ankaruus (severity), ja oikean armo. keskellä oleva näkymätön linja on tasapaino. Vasen puoli on femiininen ja oikea maskuliininen.  

Ilmestyskirja... Nyt, huomenna vai eilen?

Linkkinä paras kuulemani suomenkielinen ilmestyskirjakappale. Katso tekstin Tähdeksi tuleminen alaviite 3.

Maailmanloppu tulee... Mutta mikä loppujen lopuksi on maailmanloppu? Yksilön, perheen, kaupungin, valtion ja sivilisaation loppu on maailmanloppu omalle kohderyhmälleen. On silti väärin väittää, että henkilökohtainen tai paikallinen tragedia olisi koko ihmiskuntaa - saatikka maailmankaikkeutta - koskettava tapahtuma, kuten vedenpaisumusmyytin kohdalla näyttää olleen. Heti aluksi voin myöntää, että monilla apokalypseillä on historiallisesti selitettävä tausta, jolloin skeptikko voi aiheellisesti ajatella, ettei apokalypseillä ole ajankohtaista merkitystä.

Tulevan apokalypsin odottamiseen katsoen en voi hyväksyä jo nähtävästi Jeesuksen ajoista alkanutta kuvitelmaa (tai toivetta) koko kollektiivisen maailman loppumisesta. Tällainen ajatus on mielestäni täysin harhautunut ja väärä. Mitä moista kuvitelmaa hellineet ovat lopulta hyötyneet ajatusrakennelmastaan omassa hengellisessä kasvussaan (vuosituhansien aikana)? Nykyisin kristillisissä piireissä törmää ilmestyskirjaan liittyen monenlaisiin spekulaatioihin nykymaailman menon yhteydestä oletettuihin lopun skenaariohin. Näiden skenaarioiden perusteella tehtävät tulevaisuuden tulkinnat ottavat mitä mielikuvituksellisimpia muotoja, jotka jäävät arjessa pelkän turmiollisuuden päivittelyn tasolle.

Konservatismi vaikuttaa olevan merkittävä apokalypsien generaattori (ja niistä hyötyjä). Koska  kaikki oli ennen paremmin ja nykyisin huonommin, ei ole ihme, että maailmanlopun kuvitellaan tulevan nykyistä turmiollista elämäntapaa jatkettaessa. Tuomiopäivän odottelu  kuvastaa konservatiiveilla eräänlaista muutoksen pelon manifestaatiota. Puhtaasti hengelliseltä kannalta tällainen muutoksen pelko on kuitenkin taantumuksellista. Kaikki virtaa, muutosta tapahtuu kokoajan. Ihmisen itsensä pitää vain huolehtia, että oma muutos tapahtuu parempaan päin. Paikallaan olo, taaksepäin tuijottelu ja tulevan odottelu ei edesauta kehitystä.

Koska kuolema on ihmisen itsensä kannalta täysin henkilökohtainen asia, on yksilön myös ymmärrettävä, että kuolema voi tulla millä hetkellä hyvänsä. Niinpä siis: on täysin turhaa haaveilla jostain maailmaa syleilevästä apokalypsistä, jossa "kaikki väärin ajattelevat saisivat tuta erehdyksensä". Siksi kristityn on mielestäni tulkittava ilmestyskirjaa ennen kaikkea henkilökohtaisella tasolla. Valtiolliset ja maailmanhistorialliset tulkinnat ovat lopunperin täysin yhdentekeviä, eikä moisista tulkinnoista ole historian saatossa ollut kenellekään mitään hyötyä. Todellisuudessa erilaiset tuomiopäivän skenaariot ovat virheellisiksi osoittautuessaan tuottaneet  vain epäuskottavuutta hengellisille näkemyksille.

Siispä kannustan jokaista tulkitsemaan Loppua, kunnioitettavaa Omegaa, täysin henkilökohtaisella tasolla: Ilmestyskirja ei ole eilinen tai huominen tapahtuma, vaan alati huomioon otettava kuvaus ihmisen matkasta loppua kohti. Loppu ja alku ovat nyt.